HELSINKI FESTIVAL, FINLANDIA HOUSE 2008 FINISH RADIO SYMPHONY ORCHESTRA


Helsinki Festival, artistic director Risto Nieminen
From the House of Death by Leoš Janáček Visualized concert
ESA-PEKKA SALONEN (conductor)
FINNISH CHAMBER CORO
FINISH RADIO SYMPHONY ORCHESTRA
KRISTIINA HELIN (VISUALISATION)

ESA RUUTTUNEN (Alexander Petrovič Gorjančikov)
ERIC STOKLOSSA (Aljeja)
STEFAN MARGITA (Luka Kuzmi?)
GORDON GIETZ (Skuratov / 1º Guard / Kedril )
GABRIEL SUOVANEN (Šiškov)
HANNU NIEMELÄ (Comandante / Čekunov / 2º
Guard/ Cook / Father / Don Juan / Brahman / Prisoner)
DAN KARLSTRÖM (Šapkin / čerevin / tall prisoner)
PETRI BÄCKSTRÖM (prisoners)
ANNA DANIK (Prostitute)

PETRI RUIKKA (video technic)
HANS-OTTO EHRSTRÖM ( musical chordinator)

Original film by Jouni Hiltunen 2001/Illume
BLATNOI MIR - Varkaiden tarina on dokumenttielokuva kolmen venäläisen elinkautisvangin mielenmaisemasta: matka elinkautisvankilan vuodesta toiseen jatkuviin rutiineihin ja ihmisyyden äärialueille. Maailmaan, josta vangeilla ei ole paluuta.

MUSTA KUROTTAUTUU KOHTI VALOA

Kristiina Helinin visualisointi ja ohjaus oli harkittua, muttei liian varovaista. Reaaliajassa ohjattu videomateriaali toimi hienolla tavalla aiheen unenomaisia muistumia alleviivaten. Kohtaus, jossa vanki hyppää kaltereihin kiinni vetämään leukaa, toimi ajoituksen suhteen täydellisesti käsien osuessa tahdin ensimmäiselle iskulle. Ehkä sattuma, mutta hieno yksityiskohta, joka todisti, että Kristiina Helin halusi olla muusikko muusikoiden seurassa.

Uusi Suomi/Kimmo Hakola

Kulttuuri|HELSINGIN JUHLAVIIKOT

Elävä kuva säestää oopperaa

TilaajilleSamuli Tiikkaja21.8.2008 3:00
"Aiemmin näytettiin mykkäelokuvia, joita elävät muusikot säestivät. Nyt teemme päinvastoin: esitämme oopperan, jota elävä kuva säestää." Ohjaaja Kristiina Helin kertoo tänään Helsingin juhlaviikoilla esitettävästä Kuolleesta talosta -oopperasta.

Leoš Janácekin viimeiseksi jäänyt ooppera esitetään visualisoituna konserttiversiona - ei siis normaalisti näyteltynä ja lavastettuna näyttämöteoksena.

SEN SIJAAN LAULAJAT keskittyvät laulamiseen konserttisalissa ja teoksen visuaalinen ilme syntyy taustalle heijastettavasta liikkuvasta kuvasta. Elokuvakatkelmia ohjataan reaaliaikaisesti musiikin edetessä.

"Haasteena on se, miten liikkuva kuva saadaan sovitettua E-P:n sydämenlyönteihin", Helin sanoo, viitaten teoksen johtavaan Esa-Pekka Saloseen. "Otimme sen teknisen haasteen, että leikkaamme elokuvaa samaan aikaan kun musiikki etenee." Helin huolehtii taiteellisesta puolesta, ja teknisestä toteutuksesta vastaa Petri Ruikka. "Vielä muutama vuosi sitten tällainen toteutus ei olisi ollut mahdollista. Tekniikka on kehittynyt niin, että nyt tämän voi tehdä", Helin sanoo.

KUVAMATERIAALINA käytetään Jouni Hiltusen dokumenttielokuvaa Blatnoi mir - varkaiden maailma. Vuonna 2001 valmistunut elokuva kertoo viidestä venäläisestä elinkautisvangista ja heidän tavoistaan eristetyllä vankilasaarella.

Elokuva sopii hyvin Janácekin oopperan aihepiiriin, sillä libretto perustuu Fjodor Dostojevskin

Muistelmia kuolleesta talosta -romaaniin. Se taas perustuu Dostojevskin omiin kokemuksiin pakkotyöleirillä Siperiassa 1850-luvulla.

"Kun tuosta elokuvasta näkee elinkautisvankien elämää nykypäivän Venäjällä, se on kuin katsoisi sata vuotta taaksepäin", Helin sanoo. Hän viittaa myös toiseen venäläisten vankileirien kuvaajaan, Aleksandr Solženitsyniin, joka kuoli elokuun alussa.

"Esitämme tämän oopperan lauantaina Itämerifestivaalilla Tukholmassa, ja omistamme esityksen Solženitsynin muistolle", Helin toteaa.

ESA-PEKKA SALOSTA teos on kiehtonut jo pitkään.

"Luulen, että näin Kuolleesta talosta ensimmäistä kertaa joskus 15-vuotiaana, kun Leif Segerstam johti sen, ja sitten kun Claudio Abbado teki sen vuonna 1992 Salzburgissa. Sen jälkeen minulle oli selvää, että jonakin päivänä haluan itsekin johtaa tämän oopperan", Salonen sanoo.

"Siinä on täysin uniikki muoto - sehän on ei-lineaarinen teos, jossa ei ole dramaattista hahmoa. Siinä on vain joukko ihmisiä ja tarinoita, jotka pulpahtelevat pintaan." Salonen jatkaa työtään Janácekin oopperan parissa Helsingin ja Tukholman jälkeenkin. Vuoden päästä hän johtaa sen New Yorkin Metropolitan-oopperassa ja seuraavana vuonna Milanon La Scalassa.

Kuolleesta talosta -ooppera esitetään tänään visualisoituna konserttiversiona Finlandia-talossa (Mannerheimintie 13 e) klo 19.30.





















Kulttuuri|ooppera, HELSINGIN JUHLAVIIKOT

Kuolleesta talosta syntyi elävä oopperaesitys


Leoš Janácekin ooppera Kuolleesta talosta Finlandia-talossa. RSO joht. Esa-Pekka Salonen, Helsingin filharmoninen kuoro, valmennus Hannu Norjanen, visualisoinnin ohjaus Kristiina Helin, videosuunnittelu Petri Ruikka. Rooleissa Esa Ruuttunen, Robert Künzli, Tuomas Katajala, Gabriel Suovanen, Dan Karlström, Jussi Myllys, Petri Bäckström, Anna Danik ja Hannu Niemelä.
TilaajilleSirén Vesa23.8.2008 3:00
Helsingin juhlaviikot teki sen taas: tuotti klassisen musiikin alalla kulttuuriteon.

Leoš Janácekin viimeinen ooppera Kuolleesta talosta vuodelta 1928 sai musiikillisesti erinomaisen esityksen, joka ei millään tasolla jäänyt Pierre Boulezin johtamasta kansainvälisten solistien ja Mahler-kamariorkesterin uudesta produktiosta.

Nyt asialla oli Esa-Pekka Salosen johtama Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin filharmonisen kuoron ja solistikaartin hieno kollektiivi.

Esityksen rohkea visualisointi tuotti kokonaisuudelle tosin ongelmiakin.

OOPPERA PERUSTUU
Fjodor Dostojevskin romaaniin, josta säveltäjä valitsi palasia.

Päärooleja ei oikeastaan ole. On vain vankien kuorovetoinen kollektiivi, josta nousee vähitellen solisteja kertomaan karmaisevia tarinoitaan murhista ja ruoskinnoista.

Vankien tarinoita sitoo yhteen hieman kömpelö kehyskertomus, jossa symbolinen kotka ja eräs aatelismies päätyvät samana päivänä vankilaan ja vapautuvat oopperan lopussa muiden vankien marssiessa takaisin töihin.

Siinä välissä aatelismies ( Esa Ruuttunen) joutuu esimerkiksi ruoskituksi ja löytää ystäväkseen kauniiksi kehumansa vankipojan ( Tuomas Katajala).

SOLISTIKAARTI LOISTI.

Gabriel Suovanen olisi vahvistanut kovasti myös Boulezin johtamaa esitystä. Kolmannen näytöksen monologi oli huikea.

Säveltäjä etsi tšekin kielen puherytmejä ja intonaatioita lauluosuuksiin, mikä tekee teoksesta rytmisesti ja kielellisesti hyvin vaativan. Silti kaikki solistit esiintyivät vahvasti, myös oopperan ainoan pienen naisroolin laulanut Anna Danik. Ei yhtään heikkoa lenkkiä!

Mukaan aluksi kaavailtua loistavaa Janácek-tenoria Jorma Silvastia oli ikävä, mutta Robert Künzli korvasi hänet tärkeässä Lukan roolissa hyvin.

VIIMEISESSÄ oopperassaan säveltäjä kirjoitti omaperäistä, ohutta tekstuuria niin, että matalimpien ja korkeimpien äänien välissä ei ole juuri mitään.

Se tekee soinnista yhtä aikaa karuhkon ja pistävän, minkä vuoksi teosta tohtoroitiin säveltäjän kuoleman jälkeen.

Nyttemmin tohtoroinneista on pyritty eroon, ja soinnin omaperäisyys on ymmärretty teoksen vahvuudeksi. Silti Esa-Pekka Salonen sai rosoisen ja primitivistisen partituurin soimaan myös ihmeellisen ehjästi ja kauniisti.

Hän korosti musiikissa olevaa myötätuntoa ja lämpöä vankeja kohtaan enemmän kuin kauhistuttavia puolia.

"VISUALISOIDUSSA" konserttiversiossa solistit seisoivat rivissä, kuoro oli takanurkassa ja seinille heijastettiin videoita.

Visualisoija Kristiina Helin käytti kuvamateriaalina lähinnä Jouni Hiltusentärkeää Blatnoi Mir -vankiladokumenttia. Se käsittelee Dostojevskin tunteman Ognyin vankilasaaren nykypäivää.

Kuvitus tuntui ajoittain vaikuttavalta, mutta ajoittain myös turhalta, päälle liimatulta ja jopa tahattoman koomiselta.

Helin teki muitakin kommervenkkejä. Hän ohjasi kuorolaiset saunomaan keskellä kohtausta, jossa vangit esittävät toisilleen pientä "teatterinäytöstä". Juonen seuraamista se ei helpottanut.

OMAT HANKALUUTENSA toi sekin, että Juhlaviikot oli säästänyt solisteissa yhdistelemällä monia pieniä rooleja samoille laulajille.

Juonta seuraavalta kuulijalta vaadittiin ihmetekoja: ahaa, majurin roolia erinomaisesti laulanut Hannu Niemelä onkin nyt Cekunov, ei hemmetti, nythän hän laulaakin vartijan roolia. Oo, mutta nyt hän onkin seppä! Ja nyt kokki!

Seurattavuutta olisi helpottanut, jos Helin olisi saanut tehdä oikean näyttämöohjauksen.

Kansallisoopperassa sellainen on nähty Kuolleesta talosta viimeksi yli 30 vuotta sitten. Silloinkin yleisölle näytettiin kuvia, esimerkiksi natsien keskitysleireistä ja Chilen sotilasvallankaappauksesta.

Kuolleesta talosta on aina ajankohtainen teos. Aihe resonoi nykykuulijassa tietysti myös Guantamon vankileiriin, panttivankikuviin ja muihin aikamme kauheuksiin.

YLEISÖ YMMÄRSI vaativan teoksen arvon. Aplodit olivat yllättävänkin riemukkaat.

Esityksestä oli selvästi välittynyt se, mikä säveltäjälle oli tärkeintä: jokaisessa ihmisessä, murhaajassakin, on kipinä Jumalasta.

Jokainen on äidistä syntynyt ja myötätunnon arvoinen.
Vesa Sirén


Kristiina Helin © 2019
︎
BACK TO TOP


︎
helinkristiina@gmail.com

Tel. +316-16896774
Skype: helin.kristiina