performance art/dance/buto
old studenthouse/ vanha ylioppilastalo helsinki
Kristiina Sjöman
Lemi Ponifasio (MAU New Zeland)
Active in Helsinki Student Theatre during 1992-1994 performance art/acting
Unelma yhteisöllisyydestä ja uudesta poliittisuudesta (Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 53)
Teatteritaitelijoiden 1990-luvun töissä voi tunnistaa kommunismin ja laman jälkeisen eetoksen pohdintaa. Esa Kirkkopelto nousi Helsingin ylioppilasteatterin ohjaajana 1990-luvun alkupuolen töillään eturiviin. YT:n suuri ja innokas harrastajajoukko oli sekä syy että keino ohjaajalle rakentaa kollektiivia ja kollektiivisuuden historiaa koskevaa keskustelua. Kirkkopelto tavallaan ajatteli edellä ja loi eri välineellä samantapaisen eetoksen ilmapiiriä kuin Aki Kaurismäki elokuvan puolella.
Esa Kirkkopelto osallistui Jumalan teatterin aktioon 1987, mutta teki sen jälkeen Ylioppilasteatterin johtajana esityksiä, joissa rakennettiin yhteyttä yleisöön nimenomaan ihmistä arvostamalla. Yksi tapa oli tuottaa kertomusta, improvisoida puhetta, jossa tekstimateriaaliksi muodostui kokemuspuhe. Monologisoituneella teatterilla oli juurensa jo Turkan tavassa antaa estradilta henkilöidensä todistaa yleisölle, samaan tapaan kuin hartauskokouksien retorinen traditio on toiminut. Todistaja-puheessa ei puhu pelkkä roolihahmo, vaan siihen täyttä samaistumista rakentava näyttelijä. Esiintyjänä on läsnä sinua varten, hän kertoo meille kaikille siitä, mitä hänelle tapahtui. Vuosikymmenen alussa, jolloin diktatuurien romahtamisesta Euroopassa vielä euforisesti iloittiin, alkoi Kirkkopelto Ylioppilasteatterin töissä eräänlaisen kommunismin aatteellisen surutyön, katsauksensa Suomen ja Venäjän historiaan.
Esa Kirkkopelto Pontikkatehdas Ylioppilasteatteri, 1993. [Heikki Färm] Pontikkatehdas-näytelmässä (1992) esiintyivät hauskan eläinsadun, kettu, susi ja karhu. Se käsitteli 1920-luvun osuustoiminta-vetoista Edvard Gyllingin johtamaa Karjalan autonomisen tasavallan sosialistista taloutta.
Esa Kirkkopelto Mahnovitsina Ylioppilasteatteri, 1992. [Miska Reimaluoto] 
Esa Kirkkopelto Mahnovitsina Ylioppilasteatteri, 1992. [Miska Reimaluoto] 
Esa Kirkkopelto Mahnovitsina Ylioppilasteatteri, 1992. [Miska Reimaluoto] 
Esa Kirkkopelto Mahnovitsina Ylioppilasteatteri, 1992. [Miska Reimaluoto] Mahnovitsina (1992) perustui liikuntaan ja suuren joukon liikkeeseen tilassa ja ajassa tai Ukrainan aroilla. Mutta ennen muuta se vyörytti näkyviin sen hämmentävän kaoottisen kuvan, joka nähtiin venäläisten kaupustellessa tavaroitaan yhtäkkiä Suomen toreilla. Mahnovitsina käsitteli ukrainalaista anarkistijohtajaa, jonka kannattajien mahnolaisuus (ven. mahnovistsina) vuonna 1919 joutui puristuksiin ja kaikkien pettämäksi valkoisten ja punaisten venäläisten välissä. Maataloustyökalut ja aseet olivat vaikuttava osa esityksen vimmaisuutta.