HELSINKI CHURCH FESTIVAL  2001 graal opera 

The Rape of Lucretia by Benjamin Britten
Graal Opera ry/ Helsinki Church festival Kirkko Soikoon!
Crypt of Helsinki Dom, 2001, Zagros Ensable (painter Odd Nerdrum)

collaboration with Mariinsky Theater

ohjaus ja tuotanto: Kristiina Helin
musiikkijohto: Jan Söderblom, Pietro Rizzo
Orkesteri: Zagros Ensamble
Puvustus: Jukka Rintala
Valaistus: Johanna Salomaa
Niklas Spånberg, Collatinus
Kirsi Tiihonen, naiskuoro
Tuula Paavola, Lucretia
Sirpa Nuuttila, Bianca
Sari Nordqvist, Bianca
Corinna Mologni, Lucia
Dimitri Merinov, Junius
Anders Kjellstrand,Tarquinius
Fabrice Dalis, mieskuoro

Kulttuuri|OOPPERA KIRKKO SOIKOON 17. - 25.3.

Mysteeriooppera tutkii julmuutta

Jännittävä ja omaperäinen Lucretian raiskaus etsii epätoivon keskellä turvaa uskonnosta
TilaajilleLampila Hannu-Ilari20.3.2001 2:00
Benjamin Brittenin ooppera The Rape of Lucretia , Lucretian raiskaus, oli saanut aikaan pienen mielenosoituksen Helsingin Tuomiokirkon kryptan ovelle. Joukko nuoria uskovaisia yritti herättää oopperayleisössä synnintuntoa, jotta tulijat muuttaisivat mieltään ja palaisivat koteihinsa.

Ennakkokohu oli noussut valokuvista, joissa nimiosan esittäjä Tuula Paavola on toinen rinta paljaana. Sen voi helposti paisutella seksistiseksi mainostempuksi.

Sensaationhalu on kuitenkin vierasta Kristiina Helinin ohjaukselle. Lucretian raiskaus on jännittävimpiä ja omaperäisimpiä oopperaesityksiä, joita Suomessa on voitu kokea. Vaikka se ei kavahda raakuutta, se ei mässäile sillä.

Tapahtumien barbaarisuus herättää oopperan kahdessa kertojassa, miehessä ja naisessa, epätoivoisen halun löytää turva, armo ja lunastus kristinuskosta.

YLEISÖ ISTUU KRYPTASSA

joka puolella näyttämöä ja seuraa mystisen hämäryyden keskellä julmaa ja arkaaista rituaalia. Ohjaus tyylittelee tapahtumia voimakkaasti , mutta samalla joka karaktäärissä ja joka kohtauksessa on vahva fyysisyyden ja fyysisen läsnäolon tuntu. Kristiina Helin on opiskellut Japanissa butoh-tanssiteatteria ja yrittänyt kulkea jonkin aikaa sen äärimmäisyyksien tietä. Japanilaisvaikutteet ilmenevät ennen kaikkea roomalaisaiheisen oopperan samuraityyppisissä mieshahmoissa ja heidän villissä räjähdysalttiudessaan. Osa reaktioiden rajua ruumiillisuutta on epäilemättä peräisin myös Lontoon teatteriopinnoista.

Oopperassa on kolme eri maailmaa, jotka kietoutuvat sen edetessä yhä tiiviimmin toisiinsa. Kirsi Tiihosen naiskuoro ja Fabrice Dalisin mieskuoro ovat saman kertojahahmon kaksi eri puolta. Kirsi Tiihonen on kuin tuijottavan ihmetyksen valtaama, ja hänen sopraanonsa soi aina säteilevän tyynenä. Dalisin kirkas tenori ruokkii puolestaan tehokkaasti myös hysteeristä kauhua ja ahdistusta.

MIESTEN MAAILMASSA
yleisö kohtaa joukon juopuneita, sekoilevia ja tappelevia sotapäälliköitä, ruotsalaisen Anders Kjellstrandin Tarquiniuksen, Niklas Spångbergin Collatinuksen ja Dmitri Merinovin Juniuksen.

Kristiina Helin on miettinyt ilmeisen tarkkaan, millaisen laulajan hän haluaa mihinkin osaan. Kaikki hänen valintansa ovat hyvin onnistuneita niin karaktääreinä kuin äänityyppeinä.

Miesten mellastus purkautuu raa'aksi meteliksi ja uhoksi. Ryyppäyskohtaus säilyttää yllättävänkin hyvin jännitteensä.

OOPPERAN VASTAKOHTAPARIEN
maailmassa on seuraavana esittelyvuorossa naisten maailma: heleä ja haikea kehruulaulu. Vain tässä kohtauksessa Lucretia on rinta paljaana. Se on merkki hänen viattomuudestaan. Hän ei osaa pitää alastomuutta häpeällisenä ja viettelevänä.

Toisaalta Lucretiassa on myös venusmaista säteilyä. Ehkä hän haluaa tiedottomasti tuoda esiin seksuaalisuuttaan. Lapsettomalle Lucretialle hedelmällisyyden osoittaminen voi olla tärkeää. Kun Tarquinius näkee Lucretian, hän ei voi olla ahmimatta tätä silmillään. Viattomuuden julma kohtalo on sinetöity.

Tuula Paavolan tumma altto korostaa Lucretian matriarkaalista voimaa, mutta siinä on myös herkkyyttä ja pehmeyttä. Häväistynä Lucretia laulaa täysin monotonisesti, mikä kertoo hänen itsemurhaan johtavan masennuksensa syvyydestä.

Sari Nordqvist ja Corinna Mologni tuovat piikoina kaksi persoonallista ja taidokasta lisäsäiettä Brittenin oopperan monisyiseen, psykologisesti nerokkaan tarkkaan vokaalikudokseen, joka elää ja hehkuu kryptassa ilmaisuvoimaisesti.

Jukka Rintalan suunnittelemat puvut antavat esitykselle arkaaisen ylellistä hohdetta ja vahvistavat karaktäärejä. Johanna Salomaan valaistus on erottamaton osa dramaturgiaa.

Jan Söderblom pitää musiikin jäntevän lujasti ja taipuisasti hallinassaan ja purkaa etevästi soittavasti Zagros Ensemblestä partituurin myllertävät tuhon voimat, epätoivon ja pelon, graafiset sävelmaalailut, läpikuultavan lyyrisyyden ja hauraat toivon säteet.

Hannu-Ilari Lampila

Kulttuuri

Kuinka pahuus tahraa hyvyyden

Brittenin Lucretia-ooppera kertoo raiskatun naisen itsemurhasta
TilaajilleHannu-Ilari Lampila18.3.2001 2:00
Tuomiokirkon kryptassa saa saa tänään sunnuntaina ensi-iltansa Benjamin Brittenin (1913-1976) oopperan The Rape of Lucretia englanninkielinen esitys, joka on samalla uuden oopperaryhmän Graal Operan ensimmäinen tuotanto. Esityksiä on kymmenen, ja ne kuuluvat Kirkko soikoon -festivaalin tapahtumiin.

Vuonna 1946 valmistuneen oopperan nimen sananmukainen suomennos on Lucretian raiskaus , joskin Suomessa siitä on toistaiseksi käytetty hieman sievistelevää versiota Lucretian ryöstö .PÄÄHENKILÖ LUCRETIA on 500-luvulla ennen Kristusta elänyt roomalainen ylimysnainen, sotapäällikkö Collatinuksen esikuvallinen puoliso, kuuluisa siveellisyydestään ja hyveellisyydestään. Pahuutta edustaa despootti Tarquinus, joka raiskaa Lucretian tämän raivoisasta vastustuksesta huolimatta, tahraa puhtauden ja ajaa Lucretian itsemurhaan. Lucretia -oopperan ohjaa Kristiina Helin , Graal Operan perustaja. Hän on koulutukseltaan näyttelijä ja valmistui viime vuosikymmenen alussa East 15 Acting Schoolista Lontoosta. Sen jälkeen hän opiskeli buto-tanssiteatteria Tokiossa, teki Helsingissä 1993 buto-tanssiesityksen Dozo , toimi 1990-luvulla freelance-näyttelijänä ja tanssijana ja ryhtyi 1997 toimimaan ohjausassistenttina Sibelius-Akatemian oopperassa. Brittenistä Kristiina Helin innostui työskennellessään David Radokin ohjausassistenttina Brittenin oopperassa Peter Grimes Suomen Kansallisoopperassa. Hän kiinnostui suuresti niin Brittenin psykologisesti oivaltavasta musiikista kuin tämän oopperoiden keskeisestä tematiikasta, hyvyyden ja viattomuuden turmelemisesta ja siihen liittyvästä häpeästä ja lunastuksen kaipuusta. Lucretia -oopperaa Kristiina Helin pitää kipeästi ajankohtaisena. "HÄPEÄ ON SE VOIMA, joka saa Lucretian tekemään itsemurhan. Häpeä on hyvin tuttu tunne myös suomalaisille. Kun on menettänyt kasvonsa ja kunniansa, epätoivo voi helposti voittaa elämänhalun." Oopperassa on kaksi kertojaa, mies ja nainen, jotka tarkastelevat Lucretian tragediaa kristinuskon, armon ja anteeksiannon näkökulmasta. Epilogi päättää oopperan Kristuksen tuomaan vapautuksen sanomaan. Koska Lucretia ei ole syyllinen, mihin hän tarvitsee anteeksiantoa? "Jokainen nainen, joka joutuu raiskatuksi, epäilee tuskallisesti sitä, onko hän itse aiheuttanut onnettomuutensa. Onko hän käyttänyt väärin seksuaalisuuttaan ja yllyttänyt raiskaajaa tekoonsa?" "Raiskattu Lucretia tuntee itsensä likaiseksi ja saastuneeksi. Hän pelkää myös, että on menettänyt valtansa, joka on liittynyt hänen puhtauteensa. Lucretia on voimakas matriarkka, paljon vahvempi hahmo kuin miehensä." Voi tuntua ristiriitaiselta, että oopperassa liitetään toisiinsa muinaisen Rooman herooisuus julmine kunniakoodeineen ja kristinuskon armahtava lempeys. Tätä kysymystä Kristiina Helin on pohtinut paljon. "LUCRETIA VALMISTUI 1946, valtavan uhan aikana, jolloin usko ihmiseen oli sammunut. Ensimmäinen atomipommi oli tiputettu, ja juutalaistuhot olivat paljastuneet kaikessa kauheudessaan. Tuon uhan Britten, homoseksuaali ja pasifisti koki itse hyvin voimakkaasti." "Äärimmäisen hädän hetkellä ihminen kääntyy pakostakin jonkun korkeamman voiman puoleen. Niin tekisin äitinä, jos lapselleni tapahtuisi jotakin. Putoaisin polvilleni ja pyytäisin jostakin apua." Kahta kertojaa Kristiina Helin pitää saman hahmon kahtena eri puolena. Hän ei korosta naisen ja miehen vastakohtaa, vaan kokee kertojien repliikkien kuvaavan yhden ihmisen sisäistä mielentilaa. Koska ooppera tapahtuu muinaisessa Roomassa, Kristiina Helin on halunnut kryptan karulle näyttämölle myös tuon tarunhohtoisen sankariajan gloriaa. Sitä ovat loihtimassa muotitaiteilija Jukka Rintalan suunnittelemat puvut. LAVASTUKSEEN ON SAATU vaikutteita norjalaisen Odd Nedrumin tauluista, jotka kuvaavat myllertävästi mielen sisäistä mytologiaa. Itse näyttämö on kuin muinaisroomalaisen talon neliömäinen keskus, quadratum, jota roomalainen perheenäiti hallitsi yksinvaltiaasti.Kansainväliseen solistijoukkoon kuuluu suomalaisia, ranskalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä laulajia, ja nimiosan laulaa Tuula Paavola. Kapellimestareina vuorottelevat Jan Söderblom ja Pietro Rizzo, ja orkesterina on Zagros Ensemble. Benjamin Brittenin ooppera The Rape of Lucretia tänään 19 Tuomiokirkon kryptassa. Muut esitykset 20.-31. 3.