HELSINKI CHURCH FESTIVAL  2001 graal opera 

Helsinki news/HESA 18.3.2001
Hannu-Ilari Lampila
“One of the most exiting and original operaexperience one has been able to experience in Finland”

Rondo/ Harri Kuusisaari 5/2001
“Rape of Lucretia was a Graal Operas magnificent ordeal by fire”

Kotimaa 23.3.2001
“Graal Opera started from the top!”


The Rape of Lucretia by Benjamin Britten
Graal Opera ry/ Helsinki Church festival Kirkko Soikoon!
Crypt of Helsinki Dom, 2001, Zagros Ensable

(painter in poster: Odd Nerdrum)

collaboration with Mariinsky Theater

Director, producer, founder and CEO Graal Opera ry: Kristiina Helin

Conductors: Jan Söderblom, Pietro Rizzo
Orchestra: Zagros Ensamble
Costumes: Jukka Rintala
Lights: Johanna Salomaa
Niklas Spånberg, Collatinus
Kirsi Tiihonen, female chorus
Tuula Paavola, Lucretia
Sirpa Nuuttila, Bianca
Sari Nordqvist, Bianca
Corinna Mologni, Lucia
Dimitri Merinov, Junius
Anders Kjellstrand,Tarquinius
Fabrice Dalis, male chorus

Kulttuuri|OOPPERA KIRKKO SOIKOON 17. - 25.3.

Mysteeriooppera tutkii julmuutta

Jännittävä ja omaperäinen Lucretian raiskaus etsii epätoivon keskellä turvaa uskonnosta
TilaajilleLampila Hannu-Ilari20.3.2001 2:00
Benjamin Brittenin ooppera The Rape of Lucretia , Lucretian raiskaus, oli saanut aikaan pienen mielenosoituksen Helsingin Tuomiokirkon kryptan ovelle. Joukko nuoria uskovaisia yritti herättää oopperayleisössä synnintuntoa, jotta tulijat muuttaisivat mieltään ja palaisivat koteihinsa.

Ennakkokohu oli noussut valokuvista, joissa nimiosan esittäjä Tuula Paavola on toinen rinta paljaana. Sen voi helposti paisutella seksistiseksi mainostempuksi.

Sensaationhalu on kuitenkin vierasta Kristiina Helinin ohjaukselle. Lucretian raiskaus on jännittävimpiä ja omaperäisimpiä oopperaesityksiä, joita Suomessa on voitu kokea. Vaikka se ei kavahda raakuutta, se ei mässäile sillä.

Tapahtumien barbaarisuus herättää oopperan kahdessa kertojassa, miehessä ja naisessa, epätoivoisen halun löytää turva, armo ja lunastus kristinuskosta.

YLEISÖ ISTUU KRYPTASSA

joka puolella näyttämöä ja seuraa mystisen hämäryyden keskellä julmaa ja arkaaista rituaalia. Ohjaus tyylittelee tapahtumia voimakkaasti , mutta samalla joka karaktäärissä ja joka kohtauksessa on vahva fyysisyyden ja fyysisen läsnäolon tuntu. Kristiina Helin on opiskellut Japanissa butoh-tanssiteatteria ja yrittänyt kulkea jonkin aikaa sen äärimmäisyyksien tietä. Japanilaisvaikutteet ilmenevät ennen kaikkea roomalaisaiheisen oopperan samuraityyppisissä mieshahmoissa ja heidän villissä räjähdysalttiudessaan. Osa reaktioiden rajua ruumiillisuutta on epäilemättä peräisin myös Lontoon teatteriopinnoista.

Oopperassa on kolme eri maailmaa, jotka kietoutuvat sen edetessä yhä tiiviimmin toisiinsa. Kirsi Tiihosen naiskuoro ja Fabrice Dalisin mieskuoro ovat saman kertojahahmon kaksi eri puolta. Kirsi Tiihonen on kuin tuijottavan ihmetyksen valtaama, ja hänen sopraanonsa soi aina säteilevän tyynenä. Dalisin kirkas tenori ruokkii puolestaan tehokkaasti myös hysteeristä kauhua ja ahdistusta.

MIESTEN MAAILMASSA
yleisö kohtaa joukon juopuneita, sekoilevia ja tappelevia sotapäälliköitä, ruotsalaisen Anders Kjellstrandin Tarquiniuksen, Niklas Spångbergin Collatinuksen ja Dmitri Merinovin Juniuksen.

Kristiina Helin on miettinyt ilmeisen tarkkaan, millaisen laulajan hän haluaa mihinkin osaan. Kaikki hänen valintansa ovat hyvin onnistuneita niin karaktääreinä kuin äänityyppeinä.

Miesten mellastus purkautuu raa'aksi meteliksi ja uhoksi. Ryyppäyskohtaus säilyttää yllättävänkin hyvin jännitteensä.

OOPPERAN VASTAKOHTAPARIEN
maailmassa on seuraavana esittelyvuorossa naisten maailma: heleä ja haikea kehruulaulu. Vain tässä kohtauksessa Lucretia on rinta paljaana. Se on merkki hänen viattomuudestaan. Hän ei osaa pitää alastomuutta häpeällisenä ja viettelevänä.

Toisaalta Lucretiassa on myös venusmaista säteilyä. Ehkä hän haluaa tiedottomasti tuoda esiin seksuaalisuuttaan. Lapsettomalle Lucretialle hedelmällisyyden osoittaminen voi olla tärkeää. Kun Tarquinius näkee Lucretian, hän ei voi olla ahmimatta tätä silmillään. Viattomuuden julma kohtalo on sinetöity.

Tuula Paavolan tumma altto korostaa Lucretian matriarkaalista voimaa, mutta siinä on myös herkkyyttä ja pehmeyttä. Häväistynä Lucretia laulaa täysin monotonisesti, mikä kertoo hänen itsemurhaan johtavan masennuksensa syvyydestä.

Sari Nordqvist ja Corinna Mologni tuovat piikoina kaksi persoonallista ja taidokasta lisäsäiettä Brittenin oopperan monisyiseen, psykologisesti nerokkaan tarkkaan vokaalikudokseen, joka elää ja hehkuu kryptassa ilmaisuvoimaisesti.

Jukka Rintalan suunnittelemat puvut antavat esitykselle arkaaisen ylellistä hohdetta ja vahvistavat karaktäärejä. Johanna Salomaan valaistus on erottamaton osa dramaturgiaa.

Jan Söderblom pitää musiikin jäntevän lujasti ja taipuisasti hallinassaan ja purkaa etevästi soittavasti Zagros Ensemblestä partituurin myllertävät tuhon voimat, epätoivon ja pelon, graafiset sävelmaalailut, läpikuultavan lyyrisyyden ja hauraat toivon säteet.

Hannu-Ilari Lampila